Keo
01.05.2007, 21:59
Tarvitset:
-PC:n :D
-Linux asennuslevy
-Tarvittavan määrän kovalevytilaa
Aloitus
Kun kiintolevyltä löytyy tarvittava määrä vapaata tilaa Linuxia
varten, voidaan aloittaa itse asennus.
Slackwaresta tuttuja boot- ja root-levykkeitä ei Debianin kanssa
tarvita välttämättä ollenkaan, sillä CD:ltä löytyy boot.bat, minkä
DOS:ista ajamalla käynnistyy Linux, joka käynnistää asennusohjelman
automaattisesti.
Debianin asennusohjelma on helppokäyttöinen ja käyttäjää koko ajan
opastava, joten englantia taitavalle Linuxin asennus ei tuottane
ongelmia. Siitä huolimatta käymme asennuksen tässä mahdollisimman
yksityiskohtaisesti läpi kohta kohdalta. Koska jokaisen käyttäjän
laitteisto on kuitenkin yksilöllinen, kaikkea ei ole mahdollista ottaa
huomioon, jolloin kannattaa turvautua CD:llä mukana tulleeseen
dokumentaatioon tai esim. Internetin uutisryhmiin (suomalaisista
sfnet.atk.linux). Debianilla on myös omat postituslistansa, joihin
voi liittyä Debianin (www.debian.org (http://www.debian.org)) kotisivuilta löytyvien ohjeiden
avulla.
Ensimmäiset valikot
Ensimmäisenä kysytään käytätkö väri- vai mustavalkomonitoria,
mikä saattaa huvittaa, mutta koska Linux palvelee
mitä erilaisimmissa ympäristöissä (mm. avaruussukkula Columbian
mukana kulki Debian Linux valvomassa kasvihuonekokeilua) on se
ihan asiallinen. Normaalilla käyttäjällä on kuitenkin nykyään
käytännössä aina värimonitori, joten valitaan Color jotta saadaan
asennuksesta mukavampi. Monochrome (mustavalko) on oletuksena, eli
Next-valikkoa ei kannata painaa saman tien. Jatkossa kannattaa
huomata se, että mikäli ruutu pimenee, johtuu se ainoastaan Linuxin
vakionäytönsäästäjästä joka pimentää ruudun 15 minuutin kuluttua
viimeisimmästä näppäimenpainalluksesta.
Seuraavana tulee yleistä tietoa Debian järjestöstä, jonka jälkeen
päästään varsinaiseen asennusvalikkoon.
Kaikkein ensimmäiseksi kannattaa asettaa näppäimistöasetus oikeaksi,
koska oletuksena käytössä on jenkki-näppis, minkä seurauksena esim.
/-merkki (myöhemmin erittäin tarpeellinen) löytyy näppäimistöstä
oikeanpuoleisen shift-nappulan vierestä. Useimmat kuitenkin ovat
tottuneet suomalaiseen näppäinjärjestykseen, joten valitse "Configure
the Keyboard" ja "Finland".
Fdiskaus
Seuraavaksi päästäänkin osioimaan kiintolevyä, jossa kannattaa olla
tarkkana, koska jos menet vahingossa poistamaan esim. vanhan DOS-
partitiosi, jonka haluaisit säilyttää, sen takaisin saaminen on
käytännössä mahdotonta. Valitse "Partition a Hard Disk". Mikäli
koneessasi on useampia kiintolevyjä, valitse listasta se, jonne
haluat Linuxin asentaa. Useimmilla käyttäjillä on vain IDE-väyläisiä
kiintolevyjä, joten ruudulla saattaa näkyä esim. seuraavaa:
/dev/hda
/dev/hdb
mikä tarkoittaa kahta IDE-väyläistä kiintolevyä, joista ylempi
on ensisijaisen kiintolevyohjaimen master-levy ja alempi slave-
levy. Joskus asennusohjelma saattaa luulla CD-ROM -asemaakin
kiintolevyksi, mutta siitä ei kannata välittää.
Jos asemien merkitsemistapa vaikuttaa oudolta, pitää huomata,
että Linux käsittelee kaikkea tiedostoina. Normaalien tiedostojen
(tekstit, kuvat, yms.) lisäksi myös oheislaitteet, sarjaportit ja
jopa muisti ovat Linuxille tiedostoja, joita kuitenkin käsitellään
kernel-tasolla tietyllä tavalla. Esim. jos haluaa tietää koneessa
käytössä olevat IRQ:t, voi komentaa "cat /proc/interrupts".
Tässä jutussa asennuksen kohteena olevassa koneessa on kaksi kiinto-
levyä, joista ensimmäisessä (/dev/hda) on useampi FAT- sekä yksi
NTFS-osio, joilta löytyy Windows95 sekä Windows NT. Linux asennetaan
toiseen kiintolevyyn, missä asennuksen alkuvaiheessa on ennestään
ollut Windows95, Windows NT sekä Linux, mutta joka nyt tyhjennetään
kokonaan ja pyhitetään kokonaisuudessaan pelkästään Linuxille.
Eli valitsemme siis levyn /dev/hdb. Kannattaa myös huomata, että
Linux näkee IDE-väyläiset CD-ROM-asematkin kiintolevyinä, eli
esim. kohdekoneessa CD-asema on /dev/hdc.
Nyt käynnistyy cfdisk-niminen kiintolevyn osiointiin tarkoitettu
ohjelma, jolla voidaan luoda ja poistaa monia erityyppisiä osioita.
Ohjelmasta pääsee turvallisesti poistumaan "Quit"-komennolla, mikäli
huomaa esim. valinneensa väärän levyn.
Kohdekoneen sisältö näyttää tältä:
/dev/hdb1 Primary OS/2 HPFS or NTFS 1700
/dev/hdb2 Primary Linux 700
/dev/hdb3 Primary Linux Swap 64
/dev/hdb5 Logical DOS FAT16 490
/dev/hdb6 Logical DOS FAT16 112
Lähinnä kannattaa huomata numerointi, joka menee siten, että yhdellä
kiintolevyllä voi olla enintään 4 Primary-osiota, jotka Linux näkee
numeroina 1-4 sekä Logical-osio, jonka numerointi alkaa 5:stä.
Kaikki olemassa olevat osiot halutaan poistaa, joten viedään nuoli-
näppäimillä palkki osion kohdalle ja valitaan "Delete" joka toistetaan
jokaiselle osiolle. Näin saadaan siis yhteensä n. 3 gigatavua tyhjää
tilaa jonne luodaan uudet osiot seuraavasti: valitaan "New" ja
"Primary". Linux ei välitä siitä, ovatko osiot Primary- vai Logical-
osioita, joten tehdään yhteensä kolme Primary-osiota kooltaan 500,
500, 2000 ja 60 megatavua. Periaatteessa Linuxin voisi asentaa yhdelle
isolle 3 gigan osiolle, mutta on kuitenkin suositus, että ainakin
/usr- ja /home-hakemistot (mieluusti myös /var) ovat omalla osiollaan,
näistä tarkemmin myöhemmin. Mikäli Linux asennetaan vain kokeilua
varten voi kaiken asentaa yhdelle osiolle, mutta ainakin swapille
kannattaa tehdä oma osionsa. Swap on osio (se voi olla myös pelkkä
tiedosto missä tahansa), mitä Linux käyttää koneen fyysisen muistin
jatkeena ja sen koko kannattaa mitoittaa sen mukaan, mitä koneellaan
tekee. Jos tietää käyttävänsä paljon muistia syöviä ohjelmia (esim.
Netscape tai Emacs), eikä koneessa ole fyysistä muistia kuin esim.
16 megatavua, on 60 megan swap perusteltu, koska Linux voi mennä
todella pahasti sekaisin jos muisti (fyysinen+swap) pääsee loppumaan.
Kohdekoneesta muistia löytyy 64 megatavua ja käyttö tulee olemaan
lähinnä normaalia yhden käyttäjän työskentelyä, joten 60 megan swap
on melkoisen yliammuttu, mutta eihän sitä koskaan tiedä...
Yhden swap-osion suurin sallittu koko on kuitenkin 128 megatavua,
joka pitää pitää mielessä. Tarvittaessa enemmän virtuaalimuistia,
voidaan luoda useampia swap-osioita. Maksimimäärä on 16 kappaletta.
Ennen kuin swap-osio saadaan käyttöön, pitää se vielä muuttaa
sellaiseksi, koska oletuksena kaikki osiot ovat Linux Native
-tyyppisiä. Siirretään kohdistinpalkki swap-osion päälle ja valitaan
"Type" jolloin saadaan esiin iso lista erilaisista tiedosto-
järjestelmätyypeistä. Näistä valitaan 82, eli "Linux Swap"
kirjoittamalla se ja painamalla <enter>. cfdisk-ohjelmalla on
mahdollista luoda myös esim. FAT-osioita, mutta yleensä kuitenkin
suositellaan käyttämään kunkin käyttöjärjestelmän omia vastaavia
työkaluja tähän tehtävään. Nyt levyn osiotaulu näyttää tältä:
/dev/hdb1 Primary Linux 500
/dev/hdb2 Primary Linux 500
/dev/hdb3 Primary Linux 2000
/dev/hdb4 Primary Linux Swap 66
Kun osiointi on suoritettu halutulla tavalla, tarkistetaan osioinnin
oikeellisuus ja sen jälkeen tarkistetaan osiointi ja kun on vielä
kerran tarkistettu osiointi, valitaan "Write". Tämä kirjoittaa uuden
osiotaulun levylle, jonka jälkeen muutosten palauttaminen on
mahdotonta, joten varovaisuutta peliin tässä vaiheessa. Ohjelma
käskee vielä varmistamaan kiintolevysi räjäyttämisen, joten kirjoita
"yes". Tämän jälkeen voidaan valita "Quit" ja päästään taas
asennusohjelmaan.
Nyt kannattaa ottaa äsken tehty swap-osio käyttöön, joten valitse
"Initialize and Activate the Swap Partition" ja valitse osio.
Seuraavaksi ohjelma haluaa tarkistaa osion virheiden varalta, mikä
kannattaa aina tehdä varmuuden vuoksi. Mikäli et tehnyt swap-osiota,
valitse "Do Without a Swap Partition".
Tämän jälkeen alustetaan ja otetaan käyttöön osio tai osiot, jonne
Linux halutaan asentaa, eli valitse "Initialize Linux Partition".
Asennusohjelma haluaa jälleen tutkia osion kunnon, joten tehdään niin
Kun osion alustus on päättynyt, pitää se asettaa root-osioksi, joka
on osio, josta löytyy kaikki Linuxin käynnistyksessään tarvitsemat
tiedostot, joten valitse "Yes" seuraavaan kysymykseen. Jos teit vain
yhden osion, voit siirtyä suoraan varsinaiseen asennukseen, tässä
tapauksessa tehdään kuitenkin sama operaatio muillekin osioille kuin
root-osiolle. Tällä kertaa ne asetetaan /usr- ja /home-hakemistojen
alle.
Perusasetukset
Nyt voidaan aloittaa ohjelmien asennus, ensin kernel ja
tarvittavat moduulit, jotka vastaavat DOS-maailman
laiteajureita. Ensimmäiseksi pitää valita asennusmedia, mikä
tässä tapauksessa on CD-ROM. Valitse listasta oikea asema
(tässä tapauksessa /dev/hdc) ja "The default stable Archive".
Seuraavaksi valitaan "Configure Device Driver Modules", ja päästään
valitsemaan laiteajureita, joita tarvitaan koneessa olevien
lisälaitteiden toimintaan saamiseksi. Nämä ovat moduuleita, eli
niitä ei liitetä kiinteästi kerneliin, vaan ne voidaan ajaa silloin,
kun niitä tarvitaan. Jos listasta ei löydy haluamaasi lisälaitetta,
saatat joutua turvautumaan asennuksen jälkeen kernelin kääntämiseen,
mutta se on jo toinen tarina. Pääset myös syöttämään moduuleille
parametrejä mikäli tiedät, että laite sellaisia tarvitsee, jos et
tiedä mitään parametrejä, paina vain <enter> kun niitä kysytään.
Esim. jotkut Adaptecin SCSI-ohjaimet saa toimimaan antamalla
boot-parametri: append="aha152x=0x340,11,7,1"
Lista on seuraava:
block Näitä tuskin tarvitaan sillä ne ovat pääasiassa tarkoitettu
RAID-systeemejä, yms. varten. Jos et tiedä mikä on RAID,
tuskin tarvitset.
cdrom Jos CD-ROM asemasi on jokin oudompi merkki (listassa näkyvä
Mitsumi ainakin tarkoittaa vain vanhoja, ei-ATAPI-
yhteensopivia laitteita), valitse listalta oikea. Useimmat
CD-asemat toimivat perusajureilla.
fs Linux tukee monia eri tiedostojärjestelmiä omansa ja MS-DOS
FAT:in lisäksi. Mikäli koneessasi on jotain muita käytössä ja
haluat päästä niihin käsiksi Linuxista, valitse listasta
haluamasi. Mikäli koneessa on Windows95, kannattaa sille
ottaa vfat-tuki, jotta pitkät tiedostonimet näkyvät oikein.
ipv4 TCP/IP:ssä nykyisin käytössä olevan 32-bittisen osoite-
protokollan tuki. Tämä optio on syytä valita jos käytät
esim. verkkoa tai Internettiä.
misc Täältä täytyy ottaa käyttöön ainakin lp, jolla saat
printteriportin käyttöön ja serial hiirtä varten, ellet
käytä PS/2-hiirtä, jolloin tarvitset sen tuen.
net Jos koneessasi on verkkokortti, valitse täältä oikea. Jos
koneessasi on modeemi ja sinulla on Internet-yhteys, valitse
joko ppp tai slip, käytössäsi olevan yhteystavan mukaan, myös
dummy-ajuri kannattaa asentaa.
scsi Jos koneessasi on SCSI-laitteita, valitse oikeat.
Kun olet valinnut haluamasi moduulit, valitse "Exit" ja pääset
seuraavaksi tekemään tarvittavia verkkoasennuksia, "Configure the
Network". Ensimmäiseksi kysytään tulevan koneesi nimeä, johon voit
valita mitä haluat, tai käyttää oletusnimeä "debian". Mikäli koneesi
on kuitenkin jossain lähiverkossa kiinni, kysy verkon ylläpitäjältä
mitä nimeä sinun pitäisi käyttää. Huomaa kuitenkin, että tähän
pannaan pelkkä koneen nimi ilman domain-osaa.
Jos olet lähiverkossa (esim. toisella allekirjoittaneella on kotonaan
kahden koneen "verkko") tarvitset joka koneelle oman, yksityisen
IP-numeron. Tähän ei saa laittaa mitä sattuu, sillä jos olet yhteydessä
Internetiin ja laitat väärän numeron, niin se voi mennä päällekkäin
jonkun toisen verkossa olevan koneen kanssa ja se ei ole hyvä asia.
Onneksi lähiverkoille on kuitenkin varattu muutama osoiteavaruus,
joista yleisin lienee 10.0.0.0 - 10.255.255.255 sarja, jota kannattaa
käyttää helpon muistettavuuden takia. Omassa tapauksessani
toinen kone käyttää osoitetta 10.10.10.10 ja toinen 10.10.10.11.
Jos olet kiinteässä yhteydessä johonkin isompaan verkkoon, kysy
verkon ylläpitäjältä IP-osoitteesi, kuten myös kaikki seuraavat
tiedot.
Netmask on aliverkon maski, kannattaa käyttää oletusarvoa
255.255.255.0 jos valitsit kymppisarjan IP-osoitteen. Broadcast
address kannattaa myös jättää oletusarvoonsa (jos tiedät tarvitsevasi
jotain muuta, et luultavasti lue tätä juttua). Jos käytössäsi on
Gateway-kone tai muut lähiverkon koneet käyttävät esim. sinun
konettasi gatewaynä, laita tähän sen IP-osoite. DNS eli Domain Name
Service on järjestelmä, joka muuttaa hankalasti muistettavat IP-
osoitteet helpommin muistettaviin (esim. www.mikrobitti.fi (http://www.mikrobitti.fi)) ja ellet
tiedä lähiverkossasi olevan DNS-palvelinta, valitse siihen oma
koneesi, eli vaihtoehto 1. Lopuksi tarkista asetusten oikeellisuus ja
jos olet tyytyväinen, jatka valitsemalla "Yes".
Seuraavaksi halutaan tietää mikä on yhteytesi muuhun maailmaan. Jos
käytät pelkkää modeemiyhteyttä, valitse PPP tai SLIP, verkon kyseessä
ollessa joko eth0 tai tr0.
Perusasennus
Nyt pitää asentaa käyttöjärjestelmän tarvitsemat perusohjelmat ja
tehdä niihin tarvittavat asetukset. Valitse "Install the Base System"
ja mistä haluat asentaa, tässä tapauksessa tietysti cdrom ja /dev/hdc.
Valitse seuraavaksi "default" ja oikea hakemisto.
Tämän jälkeen pitää tehdä muutama perusasetus, eli "Configure the Base
System". Ensimmäiseksi valitaan aikavyöhyke, jolla ollaan, eli
"Europe" ja "Helsinki". Seuraavaksi asetetaan kello näyttämään
haluttua aikaa, kotikoneen kyseessä ollessa kannattaa vastata
kysymykseen "n" eli pitää kello paikallisessa ajassa ilman, että
Linux muuttaa sitä vastaamaan GMT-aikaa.
Seuraavaksi pitää valita miten Linux käynnistetään. Jos Linux on
ainoa käyttöjärjestelmä koneessa, kannattaa se asettaa heti
käynnistymään suoraan kiintolevyltä. Jos koneessa on muita
käyttöjärjestelmiä, kannattaa varmuuden käyttää käynnistyslevykettä,
koska asennusohjelma asentaa LILO:n, joka kirjoittaa kiintolevyn
MBR-lohkon uudelleen joka tarkoittaa sitä, että esim. OS/2:n ja
Windows NT:n OS-loader -ohjelmat lakkaavat toimimasta. Linuxin voi
virittää käynnistymään muiden käyttöjärjestelmien rinnalta
myöhemminkin, kunhan asennus on suoritettu. Viitteet sopiviin
ohjeisiin on annettu laatikossa 4.
Eli valitse "Make a Boot Floppy" ja laita tyhjä levyke asemaan. Kun
levyke on tehty, pääsemme heti testaamaan sitä, eli "Reboot The
System". Tätä levykettä ei kannata hukata, sillä sen avulla voit
myöhemminkin käynnistää koneesi mikäli jotenkin onnistut sotkemaan
asetuksesi.
Mikäli käynnistyslevykkeesi toimii, pitäisi ruudulla vilistää paljon
tekstiä, josta ei tarvitse tässä vaiheessa juuri välittää. Joitakin
virheilmoituksiakin voi tulla, mutta mikäli käynnistys ei kokonaan
jymähdä, nekin voi jättää huomiotta. Kun käynnistys on saatu loppuun,
neuvotaan seuraavaksi antamaan root-käyttäjälle salasana. Kuten jo
aikaisemmin todettiin, Linux on monen käyttäjän järjestelmä, eikä
sellaisessa järjestelmässä kannata kaikilla olla oikeutta tehdä
systeemille mitä haluaa. Tämän takia kannattaa aina tehdä itselleenkin
oma tavallinen tunnus ja jättää superkäyttäjätunnuksen, rootin, käyttö
vain välttämättömiin ohjelmisto- yms. asennuksiin. *nix-käyttö-
järjestelmät yleensä olettavat käyttäjän tietävän mitä hän tekee,
joten root-tunnuksella on todella helppoa saada paljon tuhoa aikaan
yhdellä komennolla. Sen takia sen käyttöä tulee varjella ja jo
pelkästään siitä syystä antaa sille salasana, jotta ei tule vahingossa
kirjoittautuneeksi järjestelmään pääkäyttäjän oikeuksilla. Eli syötä
sopiva salasana (jos koneesi on kiinni
Internetissä kiinteästi, se kannattaa valita huolellisesti, mieluiten
sekoitus isoja ja pieniä kirjaimia sekä numeroita) ja syötä se vielä
uudelleen varmistukseksi. Jos salasana on koneen mielestä liian
helppo, saat siitä huomautuksen, mutta jos haluat silti pitää sen,
niin kirjoita se uudelleen. Huomaa, että salasana ei näy ruudulla.
Nyt kannattaa tehdä itselleen oma tunnus, joksi voit valita mitä
haluat, tosin yleensä suositellaan korkeintaan 8 merkkiä pitkiä nimiä
joidenkin vanhojen ohjelmien yhteensopivuuden säilyttämiseksi. Anna
tällekin tunnukselle salasana (kahteen kertaan) ja syötä sen jälkeen
seuraavat tiedot: oikea nimi, huoneen numero (*nixit ovat pääasiassa
yritysmaailman käyttöjärjestelmiä), työ- ja kotipuhelinnumero sekä
mahdolliset lisätiedot.
Jos koneesi on kiinni verkossa kannattaa seuraavaksi ottaa käyttöön
shadow passwordit, jotka tuovat lisäturvallisuutta salasanojen
käyttöön.
Ohjelmien asennus
Nyt päästään lopultakin asiaan, eli valitsemaan mitä kaikkea
systeemiin halutaan mukaan.
Asennusohjelma käynnistää dselect-nimisen ohjelman, mikä on Debian
Linuxin oma paketinhallintaohjelma. Kaikki Debian Linuxiin kuuluvat
ohjelmat toimitetaan .deb-päätteellä olevissa paketeissa ja niitä voi
asentaa komentoriviltä dpkg-ohjelmalla tai helppokäyttöisemmällä
dselectillä.
Ensimmäiseksi pitää valita mistä asennetaan, eli "Access" ja
cdrom. Ohjelmalle pitää käsin syöttää oikea laiteohjain eli vanha
tuttu /dev/hdc. Tämän jälkeen kaivataan tietoa siitä, mistä löytyy
CD:llä oleva Debian-juurihakemisto. Anna tähän "/" tai "none" jos
haluat itse kertoa jokaisen hakemiston sijainnin. Huomaa, että
*nix-maailmassa käytetään hakemistoerottimena /-merkkiä eikä
\-merkkiä, kuten DOS-ympäristössä. Lopuksi kysytään missä sijaitsee
"non-free"-ohjelmien hakemisto. Täältä löytyy monia ohjelmia, jotka
eivät ole aivan vapaasti levitettäviä, eikä sitä välttämättä ole
CD:llä ollenkaan, joten kirjoita "none", jos sitä ei ole. Myös
"local" hakemistoa ei välttämättä löydy, joten anna siihenkin "none"
tai oikea polku.
Seuraavaksi pitää päivittää tarjolla olevien ohjelmien lista ajan
tasalle, eli "Update". Tämän jälkeen päästään itse asiaan, eli
valitsemaan haluttuja ohjelmia. dselectin help-ruudut kannattaa lukea,
ennenkuin aloittaa, tosin ohjelma on alkutotuttelun jälkeen erittäin
yksinkertainen käyttää. Listaa selataan nuolinäppäimillä ja +-
näppäimellä valitaan haluttu paketti, ja mikäli se tarvitsee jonkun
toisen paketin asentuakseen, tästä kerrotaan käyttäjälle ja annetaan
mahdolllisuus valita myös vaadittu paketti, mikäli se löytyy CD:ltä.
Mitä kaikkea sitten pitäisi asentaa? Kaikkien mahdollisien ohjelmien
kuvaamiseen menisi useamman megatavun verran tilaa, joten tässä on
vain kaikkein yleisimmät paketit (huomaa, että järjestelmän
toiminnalle välttämättömät paketit on jo oletuksena valittu):
minicom, lrzsz (terminaaliohjelma ja zmodem-siirtoprotokolla)
emacs (enemmän uskonto kuin tekstieditori)
dosemu (DOS-emulaattori mikäli haluat ajaa DOS-ohjelmia)
zip & unzip (zip-pakettien käsittelyyn)
+ muita oman maun mukaan
Jos myöhemmin huomaat jotain unohtuneen, onnistuu uusien
ohjelmien asennus helposti käynnistämällä dselect uudelleen
tai käyttämällä komentorivipohjaista dpkg:tä.
X Window System:in asennus on oma taiteenlajinsa, joka jätetään
tässä vaiheessa käsittelemättä.
Kun kaikki haluttu on valittu, voidaan valita "Install" ja käydä
kahvilla sillä välin kun asennusohjelma asentaa halutut ohjelmat.
Jos asensit myös LILO:n, tulee taas ehdotus käynnistyslevykkeen
tekemisestä, joka kannattaa myös tehdä ja pitää aikaisemmin tehtyä
varalla. Seuraavaksi kysytään haluatko laittaa Linuxin käynnistymään
kiintolevyltä, mitä ei kannata tehdä jos käytät esim. OS/2:n Boot
Manageria tai Windows NT:n OS Loaderia, joten vastaa "no". syslogd:n
kohdalla kysytään, haluatko pitää edellisen version /etc/syslog.conf-
tiedostosta, mikä kannattaa säilyttää, joten valitse "N". minicom
kysyy haluatko käyttää Alt-näppäintä menujen valitsemiseen, gpm:lle
kelpaa "n", smail kysyy haluatko lähettää postia ulkomaailmaan vai
pelkästään koneen käyttäjiltä toiselle vai käytetäänkö sitä ollenkaan.
Kun asennus on loppunut, saat tiedon mahdollisista virheistä, joita
asennuksen aikana saattoi tulla. Jos jokin paketti ei asentunut,
syynä voi olla esim. se, että joku sen tarvitsema toinen paketti ei
ollut saatavilla ollenkaan, jolloin joudut hankkimaan sen jostain
laatikossa 1 kerrotuista osoitteista. Jos olet tyytyväinen asennuksen
lopputulokseen, voitkin poistua ohjelmasta.
Onneksi olkoon! Selvisit Linuxin asentamisesta hengissä! :)
-PC:n :D
-Linux asennuslevy
-Tarvittavan määrän kovalevytilaa
Aloitus
Kun kiintolevyltä löytyy tarvittava määrä vapaata tilaa Linuxia
varten, voidaan aloittaa itse asennus.
Slackwaresta tuttuja boot- ja root-levykkeitä ei Debianin kanssa
tarvita välttämättä ollenkaan, sillä CD:ltä löytyy boot.bat, minkä
DOS:ista ajamalla käynnistyy Linux, joka käynnistää asennusohjelman
automaattisesti.
Debianin asennusohjelma on helppokäyttöinen ja käyttäjää koko ajan
opastava, joten englantia taitavalle Linuxin asennus ei tuottane
ongelmia. Siitä huolimatta käymme asennuksen tässä mahdollisimman
yksityiskohtaisesti läpi kohta kohdalta. Koska jokaisen käyttäjän
laitteisto on kuitenkin yksilöllinen, kaikkea ei ole mahdollista ottaa
huomioon, jolloin kannattaa turvautua CD:llä mukana tulleeseen
dokumentaatioon tai esim. Internetin uutisryhmiin (suomalaisista
sfnet.atk.linux). Debianilla on myös omat postituslistansa, joihin
voi liittyä Debianin (www.debian.org (http://www.debian.org)) kotisivuilta löytyvien ohjeiden
avulla.
Ensimmäiset valikot
Ensimmäisenä kysytään käytätkö väri- vai mustavalkomonitoria,
mikä saattaa huvittaa, mutta koska Linux palvelee
mitä erilaisimmissa ympäristöissä (mm. avaruussukkula Columbian
mukana kulki Debian Linux valvomassa kasvihuonekokeilua) on se
ihan asiallinen. Normaalilla käyttäjällä on kuitenkin nykyään
käytännössä aina värimonitori, joten valitaan Color jotta saadaan
asennuksesta mukavampi. Monochrome (mustavalko) on oletuksena, eli
Next-valikkoa ei kannata painaa saman tien. Jatkossa kannattaa
huomata se, että mikäli ruutu pimenee, johtuu se ainoastaan Linuxin
vakionäytönsäästäjästä joka pimentää ruudun 15 minuutin kuluttua
viimeisimmästä näppäimenpainalluksesta.
Seuraavana tulee yleistä tietoa Debian järjestöstä, jonka jälkeen
päästään varsinaiseen asennusvalikkoon.
Kaikkein ensimmäiseksi kannattaa asettaa näppäimistöasetus oikeaksi,
koska oletuksena käytössä on jenkki-näppis, minkä seurauksena esim.
/-merkki (myöhemmin erittäin tarpeellinen) löytyy näppäimistöstä
oikeanpuoleisen shift-nappulan vierestä. Useimmat kuitenkin ovat
tottuneet suomalaiseen näppäinjärjestykseen, joten valitse "Configure
the Keyboard" ja "Finland".
Fdiskaus
Seuraavaksi päästäänkin osioimaan kiintolevyä, jossa kannattaa olla
tarkkana, koska jos menet vahingossa poistamaan esim. vanhan DOS-
partitiosi, jonka haluaisit säilyttää, sen takaisin saaminen on
käytännössä mahdotonta. Valitse "Partition a Hard Disk". Mikäli
koneessasi on useampia kiintolevyjä, valitse listasta se, jonne
haluat Linuxin asentaa. Useimmilla käyttäjillä on vain IDE-väyläisiä
kiintolevyjä, joten ruudulla saattaa näkyä esim. seuraavaa:
/dev/hda
/dev/hdb
mikä tarkoittaa kahta IDE-väyläistä kiintolevyä, joista ylempi
on ensisijaisen kiintolevyohjaimen master-levy ja alempi slave-
levy. Joskus asennusohjelma saattaa luulla CD-ROM -asemaakin
kiintolevyksi, mutta siitä ei kannata välittää.
Jos asemien merkitsemistapa vaikuttaa oudolta, pitää huomata,
että Linux käsittelee kaikkea tiedostoina. Normaalien tiedostojen
(tekstit, kuvat, yms.) lisäksi myös oheislaitteet, sarjaportit ja
jopa muisti ovat Linuxille tiedostoja, joita kuitenkin käsitellään
kernel-tasolla tietyllä tavalla. Esim. jos haluaa tietää koneessa
käytössä olevat IRQ:t, voi komentaa "cat /proc/interrupts".
Tässä jutussa asennuksen kohteena olevassa koneessa on kaksi kiinto-
levyä, joista ensimmäisessä (/dev/hda) on useampi FAT- sekä yksi
NTFS-osio, joilta löytyy Windows95 sekä Windows NT. Linux asennetaan
toiseen kiintolevyyn, missä asennuksen alkuvaiheessa on ennestään
ollut Windows95, Windows NT sekä Linux, mutta joka nyt tyhjennetään
kokonaan ja pyhitetään kokonaisuudessaan pelkästään Linuxille.
Eli valitsemme siis levyn /dev/hdb. Kannattaa myös huomata, että
Linux näkee IDE-väyläiset CD-ROM-asematkin kiintolevyinä, eli
esim. kohdekoneessa CD-asema on /dev/hdc.
Nyt käynnistyy cfdisk-niminen kiintolevyn osiointiin tarkoitettu
ohjelma, jolla voidaan luoda ja poistaa monia erityyppisiä osioita.
Ohjelmasta pääsee turvallisesti poistumaan "Quit"-komennolla, mikäli
huomaa esim. valinneensa väärän levyn.
Kohdekoneen sisältö näyttää tältä:
/dev/hdb1 Primary OS/2 HPFS or NTFS 1700
/dev/hdb2 Primary Linux 700
/dev/hdb3 Primary Linux Swap 64
/dev/hdb5 Logical DOS FAT16 490
/dev/hdb6 Logical DOS FAT16 112
Lähinnä kannattaa huomata numerointi, joka menee siten, että yhdellä
kiintolevyllä voi olla enintään 4 Primary-osiota, jotka Linux näkee
numeroina 1-4 sekä Logical-osio, jonka numerointi alkaa 5:stä.
Kaikki olemassa olevat osiot halutaan poistaa, joten viedään nuoli-
näppäimillä palkki osion kohdalle ja valitaan "Delete" joka toistetaan
jokaiselle osiolle. Näin saadaan siis yhteensä n. 3 gigatavua tyhjää
tilaa jonne luodaan uudet osiot seuraavasti: valitaan "New" ja
"Primary". Linux ei välitä siitä, ovatko osiot Primary- vai Logical-
osioita, joten tehdään yhteensä kolme Primary-osiota kooltaan 500,
500, 2000 ja 60 megatavua. Periaatteessa Linuxin voisi asentaa yhdelle
isolle 3 gigan osiolle, mutta on kuitenkin suositus, että ainakin
/usr- ja /home-hakemistot (mieluusti myös /var) ovat omalla osiollaan,
näistä tarkemmin myöhemmin. Mikäli Linux asennetaan vain kokeilua
varten voi kaiken asentaa yhdelle osiolle, mutta ainakin swapille
kannattaa tehdä oma osionsa. Swap on osio (se voi olla myös pelkkä
tiedosto missä tahansa), mitä Linux käyttää koneen fyysisen muistin
jatkeena ja sen koko kannattaa mitoittaa sen mukaan, mitä koneellaan
tekee. Jos tietää käyttävänsä paljon muistia syöviä ohjelmia (esim.
Netscape tai Emacs), eikä koneessa ole fyysistä muistia kuin esim.
16 megatavua, on 60 megan swap perusteltu, koska Linux voi mennä
todella pahasti sekaisin jos muisti (fyysinen+swap) pääsee loppumaan.
Kohdekoneesta muistia löytyy 64 megatavua ja käyttö tulee olemaan
lähinnä normaalia yhden käyttäjän työskentelyä, joten 60 megan swap
on melkoisen yliammuttu, mutta eihän sitä koskaan tiedä...
Yhden swap-osion suurin sallittu koko on kuitenkin 128 megatavua,
joka pitää pitää mielessä. Tarvittaessa enemmän virtuaalimuistia,
voidaan luoda useampia swap-osioita. Maksimimäärä on 16 kappaletta.
Ennen kuin swap-osio saadaan käyttöön, pitää se vielä muuttaa
sellaiseksi, koska oletuksena kaikki osiot ovat Linux Native
-tyyppisiä. Siirretään kohdistinpalkki swap-osion päälle ja valitaan
"Type" jolloin saadaan esiin iso lista erilaisista tiedosto-
järjestelmätyypeistä. Näistä valitaan 82, eli "Linux Swap"
kirjoittamalla se ja painamalla <enter>. cfdisk-ohjelmalla on
mahdollista luoda myös esim. FAT-osioita, mutta yleensä kuitenkin
suositellaan käyttämään kunkin käyttöjärjestelmän omia vastaavia
työkaluja tähän tehtävään. Nyt levyn osiotaulu näyttää tältä:
/dev/hdb1 Primary Linux 500
/dev/hdb2 Primary Linux 500
/dev/hdb3 Primary Linux 2000
/dev/hdb4 Primary Linux Swap 66
Kun osiointi on suoritettu halutulla tavalla, tarkistetaan osioinnin
oikeellisuus ja sen jälkeen tarkistetaan osiointi ja kun on vielä
kerran tarkistettu osiointi, valitaan "Write". Tämä kirjoittaa uuden
osiotaulun levylle, jonka jälkeen muutosten palauttaminen on
mahdotonta, joten varovaisuutta peliin tässä vaiheessa. Ohjelma
käskee vielä varmistamaan kiintolevysi räjäyttämisen, joten kirjoita
"yes". Tämän jälkeen voidaan valita "Quit" ja päästään taas
asennusohjelmaan.
Nyt kannattaa ottaa äsken tehty swap-osio käyttöön, joten valitse
"Initialize and Activate the Swap Partition" ja valitse osio.
Seuraavaksi ohjelma haluaa tarkistaa osion virheiden varalta, mikä
kannattaa aina tehdä varmuuden vuoksi. Mikäli et tehnyt swap-osiota,
valitse "Do Without a Swap Partition".
Tämän jälkeen alustetaan ja otetaan käyttöön osio tai osiot, jonne
Linux halutaan asentaa, eli valitse "Initialize Linux Partition".
Asennusohjelma haluaa jälleen tutkia osion kunnon, joten tehdään niin
Kun osion alustus on päättynyt, pitää se asettaa root-osioksi, joka
on osio, josta löytyy kaikki Linuxin käynnistyksessään tarvitsemat
tiedostot, joten valitse "Yes" seuraavaan kysymykseen. Jos teit vain
yhden osion, voit siirtyä suoraan varsinaiseen asennukseen, tässä
tapauksessa tehdään kuitenkin sama operaatio muillekin osioille kuin
root-osiolle. Tällä kertaa ne asetetaan /usr- ja /home-hakemistojen
alle.
Perusasetukset
Nyt voidaan aloittaa ohjelmien asennus, ensin kernel ja
tarvittavat moduulit, jotka vastaavat DOS-maailman
laiteajureita. Ensimmäiseksi pitää valita asennusmedia, mikä
tässä tapauksessa on CD-ROM. Valitse listasta oikea asema
(tässä tapauksessa /dev/hdc) ja "The default stable Archive".
Seuraavaksi valitaan "Configure Device Driver Modules", ja päästään
valitsemaan laiteajureita, joita tarvitaan koneessa olevien
lisälaitteiden toimintaan saamiseksi. Nämä ovat moduuleita, eli
niitä ei liitetä kiinteästi kerneliin, vaan ne voidaan ajaa silloin,
kun niitä tarvitaan. Jos listasta ei löydy haluamaasi lisälaitetta,
saatat joutua turvautumaan asennuksen jälkeen kernelin kääntämiseen,
mutta se on jo toinen tarina. Pääset myös syöttämään moduuleille
parametrejä mikäli tiedät, että laite sellaisia tarvitsee, jos et
tiedä mitään parametrejä, paina vain <enter> kun niitä kysytään.
Esim. jotkut Adaptecin SCSI-ohjaimet saa toimimaan antamalla
boot-parametri: append="aha152x=0x340,11,7,1"
Lista on seuraava:
block Näitä tuskin tarvitaan sillä ne ovat pääasiassa tarkoitettu
RAID-systeemejä, yms. varten. Jos et tiedä mikä on RAID,
tuskin tarvitset.
cdrom Jos CD-ROM asemasi on jokin oudompi merkki (listassa näkyvä
Mitsumi ainakin tarkoittaa vain vanhoja, ei-ATAPI-
yhteensopivia laitteita), valitse listalta oikea. Useimmat
CD-asemat toimivat perusajureilla.
fs Linux tukee monia eri tiedostojärjestelmiä omansa ja MS-DOS
FAT:in lisäksi. Mikäli koneessasi on jotain muita käytössä ja
haluat päästä niihin käsiksi Linuxista, valitse listasta
haluamasi. Mikäli koneessa on Windows95, kannattaa sille
ottaa vfat-tuki, jotta pitkät tiedostonimet näkyvät oikein.
ipv4 TCP/IP:ssä nykyisin käytössä olevan 32-bittisen osoite-
protokollan tuki. Tämä optio on syytä valita jos käytät
esim. verkkoa tai Internettiä.
misc Täältä täytyy ottaa käyttöön ainakin lp, jolla saat
printteriportin käyttöön ja serial hiirtä varten, ellet
käytä PS/2-hiirtä, jolloin tarvitset sen tuen.
net Jos koneessasi on verkkokortti, valitse täältä oikea. Jos
koneessasi on modeemi ja sinulla on Internet-yhteys, valitse
joko ppp tai slip, käytössäsi olevan yhteystavan mukaan, myös
dummy-ajuri kannattaa asentaa.
scsi Jos koneessasi on SCSI-laitteita, valitse oikeat.
Kun olet valinnut haluamasi moduulit, valitse "Exit" ja pääset
seuraavaksi tekemään tarvittavia verkkoasennuksia, "Configure the
Network". Ensimmäiseksi kysytään tulevan koneesi nimeä, johon voit
valita mitä haluat, tai käyttää oletusnimeä "debian". Mikäli koneesi
on kuitenkin jossain lähiverkossa kiinni, kysy verkon ylläpitäjältä
mitä nimeä sinun pitäisi käyttää. Huomaa kuitenkin, että tähän
pannaan pelkkä koneen nimi ilman domain-osaa.
Jos olet lähiverkossa (esim. toisella allekirjoittaneella on kotonaan
kahden koneen "verkko") tarvitset joka koneelle oman, yksityisen
IP-numeron. Tähän ei saa laittaa mitä sattuu, sillä jos olet yhteydessä
Internetiin ja laitat väärän numeron, niin se voi mennä päällekkäin
jonkun toisen verkossa olevan koneen kanssa ja se ei ole hyvä asia.
Onneksi lähiverkoille on kuitenkin varattu muutama osoiteavaruus,
joista yleisin lienee 10.0.0.0 - 10.255.255.255 sarja, jota kannattaa
käyttää helpon muistettavuuden takia. Omassa tapauksessani
toinen kone käyttää osoitetta 10.10.10.10 ja toinen 10.10.10.11.
Jos olet kiinteässä yhteydessä johonkin isompaan verkkoon, kysy
verkon ylläpitäjältä IP-osoitteesi, kuten myös kaikki seuraavat
tiedot.
Netmask on aliverkon maski, kannattaa käyttää oletusarvoa
255.255.255.0 jos valitsit kymppisarjan IP-osoitteen. Broadcast
address kannattaa myös jättää oletusarvoonsa (jos tiedät tarvitsevasi
jotain muuta, et luultavasti lue tätä juttua). Jos käytössäsi on
Gateway-kone tai muut lähiverkon koneet käyttävät esim. sinun
konettasi gatewaynä, laita tähän sen IP-osoite. DNS eli Domain Name
Service on järjestelmä, joka muuttaa hankalasti muistettavat IP-
osoitteet helpommin muistettaviin (esim. www.mikrobitti.fi (http://www.mikrobitti.fi)) ja ellet
tiedä lähiverkossasi olevan DNS-palvelinta, valitse siihen oma
koneesi, eli vaihtoehto 1. Lopuksi tarkista asetusten oikeellisuus ja
jos olet tyytyväinen, jatka valitsemalla "Yes".
Seuraavaksi halutaan tietää mikä on yhteytesi muuhun maailmaan. Jos
käytät pelkkää modeemiyhteyttä, valitse PPP tai SLIP, verkon kyseessä
ollessa joko eth0 tai tr0.
Perusasennus
Nyt pitää asentaa käyttöjärjestelmän tarvitsemat perusohjelmat ja
tehdä niihin tarvittavat asetukset. Valitse "Install the Base System"
ja mistä haluat asentaa, tässä tapauksessa tietysti cdrom ja /dev/hdc.
Valitse seuraavaksi "default" ja oikea hakemisto.
Tämän jälkeen pitää tehdä muutama perusasetus, eli "Configure the Base
System". Ensimmäiseksi valitaan aikavyöhyke, jolla ollaan, eli
"Europe" ja "Helsinki". Seuraavaksi asetetaan kello näyttämään
haluttua aikaa, kotikoneen kyseessä ollessa kannattaa vastata
kysymykseen "n" eli pitää kello paikallisessa ajassa ilman, että
Linux muuttaa sitä vastaamaan GMT-aikaa.
Seuraavaksi pitää valita miten Linux käynnistetään. Jos Linux on
ainoa käyttöjärjestelmä koneessa, kannattaa se asettaa heti
käynnistymään suoraan kiintolevyltä. Jos koneessa on muita
käyttöjärjestelmiä, kannattaa varmuuden käyttää käynnistyslevykettä,
koska asennusohjelma asentaa LILO:n, joka kirjoittaa kiintolevyn
MBR-lohkon uudelleen joka tarkoittaa sitä, että esim. OS/2:n ja
Windows NT:n OS-loader -ohjelmat lakkaavat toimimasta. Linuxin voi
virittää käynnistymään muiden käyttöjärjestelmien rinnalta
myöhemminkin, kunhan asennus on suoritettu. Viitteet sopiviin
ohjeisiin on annettu laatikossa 4.
Eli valitse "Make a Boot Floppy" ja laita tyhjä levyke asemaan. Kun
levyke on tehty, pääsemme heti testaamaan sitä, eli "Reboot The
System". Tätä levykettä ei kannata hukata, sillä sen avulla voit
myöhemminkin käynnistää koneesi mikäli jotenkin onnistut sotkemaan
asetuksesi.
Mikäli käynnistyslevykkeesi toimii, pitäisi ruudulla vilistää paljon
tekstiä, josta ei tarvitse tässä vaiheessa juuri välittää. Joitakin
virheilmoituksiakin voi tulla, mutta mikäli käynnistys ei kokonaan
jymähdä, nekin voi jättää huomiotta. Kun käynnistys on saatu loppuun,
neuvotaan seuraavaksi antamaan root-käyttäjälle salasana. Kuten jo
aikaisemmin todettiin, Linux on monen käyttäjän järjestelmä, eikä
sellaisessa järjestelmässä kannata kaikilla olla oikeutta tehdä
systeemille mitä haluaa. Tämän takia kannattaa aina tehdä itselleenkin
oma tavallinen tunnus ja jättää superkäyttäjätunnuksen, rootin, käyttö
vain välttämättömiin ohjelmisto- yms. asennuksiin. *nix-käyttö-
järjestelmät yleensä olettavat käyttäjän tietävän mitä hän tekee,
joten root-tunnuksella on todella helppoa saada paljon tuhoa aikaan
yhdellä komennolla. Sen takia sen käyttöä tulee varjella ja jo
pelkästään siitä syystä antaa sille salasana, jotta ei tule vahingossa
kirjoittautuneeksi järjestelmään pääkäyttäjän oikeuksilla. Eli syötä
sopiva salasana (jos koneesi on kiinni
Internetissä kiinteästi, se kannattaa valita huolellisesti, mieluiten
sekoitus isoja ja pieniä kirjaimia sekä numeroita) ja syötä se vielä
uudelleen varmistukseksi. Jos salasana on koneen mielestä liian
helppo, saat siitä huomautuksen, mutta jos haluat silti pitää sen,
niin kirjoita se uudelleen. Huomaa, että salasana ei näy ruudulla.
Nyt kannattaa tehdä itselleen oma tunnus, joksi voit valita mitä
haluat, tosin yleensä suositellaan korkeintaan 8 merkkiä pitkiä nimiä
joidenkin vanhojen ohjelmien yhteensopivuuden säilyttämiseksi. Anna
tällekin tunnukselle salasana (kahteen kertaan) ja syötä sen jälkeen
seuraavat tiedot: oikea nimi, huoneen numero (*nixit ovat pääasiassa
yritysmaailman käyttöjärjestelmiä), työ- ja kotipuhelinnumero sekä
mahdolliset lisätiedot.
Jos koneesi on kiinni verkossa kannattaa seuraavaksi ottaa käyttöön
shadow passwordit, jotka tuovat lisäturvallisuutta salasanojen
käyttöön.
Ohjelmien asennus
Nyt päästään lopultakin asiaan, eli valitsemaan mitä kaikkea
systeemiin halutaan mukaan.
Asennusohjelma käynnistää dselect-nimisen ohjelman, mikä on Debian
Linuxin oma paketinhallintaohjelma. Kaikki Debian Linuxiin kuuluvat
ohjelmat toimitetaan .deb-päätteellä olevissa paketeissa ja niitä voi
asentaa komentoriviltä dpkg-ohjelmalla tai helppokäyttöisemmällä
dselectillä.
Ensimmäiseksi pitää valita mistä asennetaan, eli "Access" ja
cdrom. Ohjelmalle pitää käsin syöttää oikea laiteohjain eli vanha
tuttu /dev/hdc. Tämän jälkeen kaivataan tietoa siitä, mistä löytyy
CD:llä oleva Debian-juurihakemisto. Anna tähän "/" tai "none" jos
haluat itse kertoa jokaisen hakemiston sijainnin. Huomaa, että
*nix-maailmassa käytetään hakemistoerottimena /-merkkiä eikä
\-merkkiä, kuten DOS-ympäristössä. Lopuksi kysytään missä sijaitsee
"non-free"-ohjelmien hakemisto. Täältä löytyy monia ohjelmia, jotka
eivät ole aivan vapaasti levitettäviä, eikä sitä välttämättä ole
CD:llä ollenkaan, joten kirjoita "none", jos sitä ei ole. Myös
"local" hakemistoa ei välttämättä löydy, joten anna siihenkin "none"
tai oikea polku.
Seuraavaksi pitää päivittää tarjolla olevien ohjelmien lista ajan
tasalle, eli "Update". Tämän jälkeen päästään itse asiaan, eli
valitsemaan haluttuja ohjelmia. dselectin help-ruudut kannattaa lukea,
ennenkuin aloittaa, tosin ohjelma on alkutotuttelun jälkeen erittäin
yksinkertainen käyttää. Listaa selataan nuolinäppäimillä ja +-
näppäimellä valitaan haluttu paketti, ja mikäli se tarvitsee jonkun
toisen paketin asentuakseen, tästä kerrotaan käyttäjälle ja annetaan
mahdolllisuus valita myös vaadittu paketti, mikäli se löytyy CD:ltä.
Mitä kaikkea sitten pitäisi asentaa? Kaikkien mahdollisien ohjelmien
kuvaamiseen menisi useamman megatavun verran tilaa, joten tässä on
vain kaikkein yleisimmät paketit (huomaa, että järjestelmän
toiminnalle välttämättömät paketit on jo oletuksena valittu):
minicom, lrzsz (terminaaliohjelma ja zmodem-siirtoprotokolla)
emacs (enemmän uskonto kuin tekstieditori)
dosemu (DOS-emulaattori mikäli haluat ajaa DOS-ohjelmia)
zip & unzip (zip-pakettien käsittelyyn)
+ muita oman maun mukaan
Jos myöhemmin huomaat jotain unohtuneen, onnistuu uusien
ohjelmien asennus helposti käynnistämällä dselect uudelleen
tai käyttämällä komentorivipohjaista dpkg:tä.
X Window System:in asennus on oma taiteenlajinsa, joka jätetään
tässä vaiheessa käsittelemättä.
Kun kaikki haluttu on valittu, voidaan valita "Install" ja käydä
kahvilla sillä välin kun asennusohjelma asentaa halutut ohjelmat.
Jos asensit myös LILO:n, tulee taas ehdotus käynnistyslevykkeen
tekemisestä, joka kannattaa myös tehdä ja pitää aikaisemmin tehtyä
varalla. Seuraavaksi kysytään haluatko laittaa Linuxin käynnistymään
kiintolevyltä, mitä ei kannata tehdä jos käytät esim. OS/2:n Boot
Manageria tai Windows NT:n OS Loaderia, joten vastaa "no". syslogd:n
kohdalla kysytään, haluatko pitää edellisen version /etc/syslog.conf-
tiedostosta, mikä kannattaa säilyttää, joten valitse "N". minicom
kysyy haluatko käyttää Alt-näppäintä menujen valitsemiseen, gpm:lle
kelpaa "n", smail kysyy haluatko lähettää postia ulkomaailmaan vai
pelkästään koneen käyttäjiltä toiselle vai käytetäänkö sitä ollenkaan.
Kun asennus on loppunut, saat tiedon mahdollisista virheistä, joita
asennuksen aikana saattoi tulla. Jos jokin paketti ei asentunut,
syynä voi olla esim. se, että joku sen tarvitsema toinen paketti ei
ollut saatavilla ollenkaan, jolloin joudut hankkimaan sen jostain
laatikossa 1 kerrotuista osoitteista. Jos olet tyytyväinen asennuksen
lopputulokseen, voitkin poistua ohjelmasta.
Onneksi olkoon! Selvisit Linuxin asentamisesta hengissä! :)